Ajattelin aloittaa nyt myös urheilun osalta kirjoittelun. Osallistuin
torstaina 23.1. Helsingin Liikuntamyllyssä ensimmäistä kertaa kuntotestiin, jossa
määriteltiin aerobinen ja anaerobinen kynnys sekä maksimi hapenottokyky 6 x
1.000 metrin juoksutestillä verikokeiden avulla. Lisäksi testattiin
rasvaprosenttini. Ajattelin etukäteen, että saisin mahdollisesti vahvistuksen
mielessäni olleille kynnysarvoille (ajatuksissani olivat seuraavat kynnysarvot: aerobinen kynnys 140 ja anaerobinen 165) ja samalla saisin vahvistuksen sille miten jatkossa
pitäisi harjoitella. Testin suoritti Tamperelainen TESKU ja sen järjesti
Helsingin Jyryn Juoksuklubi.
Testi alkoi verikokeen ottamisella ennen ensimmäistä 1.000
metrin juoksua tai oikeastaan ensimmäinen tonni oli lähinnä hidasta taapertamista,
jossa loppusyke oli 120 ja vauhti n. 7.30/km. Tämän jälkeen otettiin pikaisesti
verikoe ja heti sen jälkeen taas radalle. Toisella tonnilla sai lisätä vähän
vauhtia ja loppusyke oli nyt 133 ja aikaa meni 6.29. Taas verikokeen ottamisen
jälkeen jatkettiin radan kiertämistä. Kolmanteen tonniin käytin aikaa 5.15
loppusykkeen noustessa 150:een. Ei muuta kun verta sormesta ja neljättä tonnia
juoksemaan. Siihen meni 4.22 ja alkoi jo tuntumaan juoksemiselta. Loppusykekin
nousi taas ja oli lopussa 164. Verikokeen jälkeen lähti viides tuhat metriä
menemään hyvää vauhtia ja loppuaika oli 3.55 sykkeen noustessa 174:ään.
Jäljellä oli enää yksi tuhannen metrin taivallus verikokeen jälkeen. Viimeiseen
tonniin saikin jo lähteä mahdollisimman kovaa ja vielä loppua kohti kiihdyttäen
siten, että loppu juostiin täysillä. Hyvin tuonkin vielä jaksoin ja tuntui
siltä, etten edes saanut ihan kaikkea kropastani irti. Viimeisen tonnin aikani oli
3.31 ja loppusyke 183. Lopuksi otettiin vielä yksi verikoe reilun minuutin
kuluttua viimeisestä maaliintulosta.
Kyllä tuo
testi oli kaiken kaikkiaan juoksemisen arvoinen ja jäi sellainen fiilis, että
täytyy kokeilla loppuvuodesta tai viimeistään ensi vuoden alussa uudestaan ja
katsoa miten arvot ovat kehittyneet. Odotin loppusykkeen (183) nousevan vähän
ylemmäs, mutta ei se tällä kertaa enempää noussut.
Testitulokset
oli luvattu seuraavalla viikolla ja ne tulivatkin nopeasti jo seuraavana tiistaina sähköpostiin. Mitään varsinaisia
yllätyksiä tulokset eivät itselleni olleet vaan sain juuri sitä odottamaani vahvistusta, aerobinen kynnys oli tosin hiukan korkeammalla kuin olin kuvitellut, mutta mieluummin näin päin. Aerobinen kynnysarvon sykerajaksi oli
määritetty 145 ja anaerobisen kynnysarvon sykerajaksi 166. Maksimaalinen
hapenottokykyni on testin mukaan 59,7 ml/kg/min ja rasvaprosenttini 12,3. Verikokeista
mitattiin veren maitohappopitoisuus (mmol/l), minulla maitohappopitoisuus oli
alimmillaan toisen tonnin jälkeen (arvo 1,4) ja viimeisessä verikokeessa arvo
oli noussut 12,2:een. Maksimi on tuloslomakkeen mukaan saavutettu kun laktaatti
on urheilijoilla yli 10,0:n (kuntoilijoilla yli 8,0). Voinen siis kaikkien
mitattujen arvojen jälkeen pitää itseäni jonkin tason urheilijana. Testin
tuloslomakkeella oli lisäksi arvio kuntoluokasta perustuen kynnysarvoihin sekä
hapenottokykyyn, minut oli arvioitu asteikolla 1-5 kuntoluokkaan 5.
Edellä mainitun testin jälkeen harjoittelin aika kevyesti pari
päivää ja sen jälkeen aloitin määräpainotteisen harjoitusviikon (viikko 5).
Juoksin viikon aikana 105 kilometriä, näistä suurimman osan Espoossa olevassa
sisähallissa. Tämä oli itse asiassa vasta kolmas kerta kun olen tuon ”maagisen”
100 kilometrin rajan ylittänyt viikkoharjoittelussani. Edellisestä kerrasta on
vierähtänytkin jo kolmisen vuotta. Lisäksi huomasin, että minulle tuli 15.000 juoksukilometriä täyteen siitä kun aloin pitää harjoituskirjaa aikuisiälläni hiukan vajaat 10 vuotta sitten. On siinä jokunen askel tullut jo otettua ja tossuja loppuun kulutettu. Tuo mennyt 10 vuotta on sisältänyt välillä hyvinkin tiivistä harjoittelua ja toisaalta erilaisista vaivoista johtuvien leikkausten johdosta myös aika pitkiäkin juoksutaukoja. Tulee tuosta kuitenkin keskiarvona 1.500 km vuodessa eli 30 km viikossa kymmenen vuoden ajan.
Määräpainotteisen viikon tarkoituksena oli lähinnä testata jalkojeni
kestävyyttä määrävoittoiseen harjoitteluun ennen kuin lennän 10.2. Teneriffalle
kahdeksi viikoksi juoksemaan. Siellä onkin sitten tarkoituksena juosta useampana päivänä
jopa kahdesti päivässä ja kerätä reilusti kilometrejä unohtamatta kuitenkaan
vauhdikkaampia harjoituksiakaan. Nyt on menossa helppo viikko juoksun osalta, täytyy antaa jalkojen välillä vähän palautua.
Tuo aiemmin mainitsemani 105 kilometriä
sisälsi hyvinkin eripituisia lenkkejä välillä 6,3 km – 25 km ja myös monipuolisesti
erilaisia vauhteja. Parhaimmillaan tuolla viikolla juoksin omana testinäni 5.000 metriä hallissa aikaan 19.22
eli alle puolen minuutin päähän viime kesän parhaasta ajastani (viime kesänä
juoksin 18.56). Olin aikaan todella tyytyväinen, olihan se juostu yksin kesken
peruskuntokauden ja vielä ilman minkäänlaista vetoharjoittelua. Tämä antoi taas lisää
uskoa harjoitteluni oikeasta suunnasta. Nyt täytyy toivoa, että pystyn
edelleenkin jatkamaan harjoittelua terveenä niin kesällä pitäisi taas tulokset
parantua viime vuodesta huomattavan paljon.
Talvikaudella olen ajatellut juosta
ainoastaan kaksi hallikilpailua ja ne ovat 2.-3.3. pidettävissä Veteraanien
SM-halleissa juostavat M45 –sarjan 1.500 metriä ja 3.000 metriä. Ilmoittauduin kisoihin 5.2. Onkin erittäin
mielenkiintoista nähdä miten palaudun Teneriffan harjoittelusta vajaan viikon
aikana SM-kisoihin ja minkälaiseen vauhtiin siellä pystyn.
