Harjoittelua pm-kisojen 10.000 metriä mielessä

Ei se edellisessä tekstissäni mainittu flunssa sitten päässyt ainakaan pahemmin iskemään, kolmen päivän levon jälkeen aloitin taas normaalin harjoitteluni. Seuraava päämäärä on parantaa Norjassa juoksemaani 10.000 metrin aikaa ja toivottavasti alittaa samalla 38 minuutin raja. Harjoitteluaikaa on lähes kolme viikkoa, joten kyllä siinä ajassa pitäisi jotain jo saada aikaankin. Helsyn pm-kisojen kymppi juostaan 5.9. Eläintarhan kentällä. Sen jälkeen palauttelua ja sunnuntaina 8.9. on edessä veteraanien SM-maantiejuoksujen puolimaraton.

Perjantaina 16.8. aloitin tuon vajaan kolmen viikon harjoittelujakson kevyellä 7,5 kilometrin juoksulenkillä Hanikan pururadalla, ihan mukavasti sujui aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Lauantaina juoksin rantaraittia Matinkylään ja takaisin, matkaa tuolla peruslenkillä on reilut 10 kilometriä ja hölköttelin sen tällä kertaa 5 minuutin km-vauhdilla. Sunnuntaina oli edessä pitkä lenkki. Juoksin Espoon rantaraittia Soukasta Westendiin ja takaisin, kokonaismatkaa kertyi 25 kilometriä ja syke pysyi alle 140:n 5 minuutin kilometrivauhdillakin. Tuntuu siltä, että peruskunto alkaa olla kohdallaan, nyt kun vielä löytäisi jostain sitä nopeuttakin. Maanantai 19.8. alkoi ankeasti, oikeaa (sitä aikanaan leikattua) polvea särki ja liikkeelle lähtö oli tosi kankeaa. Tuota polvisärkyä kestikin sitten lähes viikon ajan, mutta en antanut sen hidastaa harjoitteluani millään tavalla. Ilmeisesti sunnuntain pitkä lenkki oli liian suuri rasitus polvelleni, joten täytynee pitäytyä jatkossa korkeintaan 20 kilometrin lenkeissä. Eli on turha haaveilla tässä vaiheessa täyden maratonin juoksemisesta.

Viikolla 34 harjoittelin siis normaalisti pienistä kivuista ja säryistä huolimatta. Maanantainakin kävin juoksemassa sellaisen kevyen 8,5 kilometrin lenkin Suvisaariston suunnalla. Tiistaina pistin vähän vauhtia lisää ja juoksin kilometrin verryttelyn jälkeen rantaraitilla 8 km 4 minuutin km-vauhdilla. Oikeastaan yllättävän hyvin pysyi juoksu kasassa ja jaksoin pitää vauhtia yllä loppuun asti pienistä mäistä huolimatta. Loppuun vielä verryttelyä, jolloin kokonaismatkaa kertyi reilut 10 kilometriä.

Keskiviikkona lähdin juoksemaan Hanikan pururadalle 4 kierrosta, lenkin pituus on 2,5 km ja kun siihen lisätään matka kotoa Hanikkaan ja takaisin, niin saadaan kokonaislenkille mittaa 12,5 km. Hanikan kierros on siitä mukava, että siinä riittää vaihtelevaa maastoa. Ylä- ja alamäkiä on riittävästi ja toisaalta pääsee myös juoksemaan välillä tasaistakin pätkää. Jos vielä vaihtaa juoksusuuntaa, niin mäkien profiili tuntuu täysin erilaiselta kuin toiseen suuntaan juostessa.

Torstain lenkin suuntasin taas Suvisaariston suunnalle juosten reilut 10 kilometriä mukavan tuntuisella 5 minuutin km-vauhdilla. Perjantaina 22.8. oli vuorossa vähän lyhyempi lenkki ja juoksin rantaraitilla sellaiset 7 kilometriä rauhallisesti. Lauantaina kävin juoksemassa vaihteeksi Hanikassa, tällä kertaa kierroksia kertyi 3 ja kokonaislenkin pituudeksi tuli 10 kilometriä. Juoksin Hanikkaa ympäri vähän reippaampaa eli 4.45 km-vauhtia. Mukavan reipasta ja helppoa menoa. Ja viikon päätteeksi sunnuntaina juoksin 15 kilometrin lenkin taas tuolla hyvinkin tutuksi tulleella rantaraitilla, jota en ole kyllästynyt juoksemaan. Ei tarvitse haistella pakokaasuja ja voi nautiskella hienoista merimaisemista ja raikkaasta meri-ilmasta. Viikon aikana juoksukilometrejä kertyi 73 eli ihan mukava määrä.

Viikon 35 aloitin taas rauhallisesti juosten maanantaina 10 kilometrin lenkin Suvisaariston suunnalle. Tiistaina kävin tekemässä vähän kovemman harjoituksen Kauklahden kentällä, jossa tein  4 x 1.000 metrin vetoharjoituksen. Vedot juoksin niukasti alle 3.30 ja 4 minuutin palautusten aikana kävelin hiljakseen. Vetojen maksimisykkeet olivat 175 -tasolla ja palautuksen aikana syke laski lähelle 110:tä. Yllättävän hyvin sain vedot juostua ja kun verryttelin sekä ennen että jälkeen vetojen 3,5 kilometriä, niin kokonaisharjoituksen kilometrit olivat 11.

Keskiviikkona juoksin Hanikassa 5 kierrosta, lenkin kokonaispituudeksi tuli 15 kilometriä. Juoksin tuon taas vähän vauhtia vaihdellen keskiarvoisesti 5 minuutin km-vauhtia. Torstaiaamuna kävin pitkästä aikaa hierojalla, joka käsitteli jalkojani 50 minuutin ajan. Kohtuullisen hyvässä kunnossa jalat olivat mitä nyt vähän reisien sivuilla lihaskalvot "vähän" piukottivat. Hieroja käytti apuvälineenä akupunktioneulaakin ja sai sen jälkeen lihaskalvot taas paremmin auki. Tarkoitus olisi käydä hierojalla tulevan harjoittelukauden aikan säännöllisesti parin viikon välein ettei isompia jumeja pääsisi syntymään. Torstai-illalla kävin vielä juoksemassa kevyesti rantaraittia pitkin kympin lenkin, hiukan noissa etureisissä tuntui hieronta, mutta muuten juoksu sujui ihan mukamvsti. Perjantaina suuntasin vaihteeksi Suvisaariston suuntaan juosten 12 kilometriä. Tässä vaiheessa juoksukilometrejä on tällekin viikolle kertynyt jo mukavasti eli 58.

Huomenna lauantaina pitäisi suunnata aamulla jo puoli seitsemän aikoihin lentokentälle, josta lennän työmatkalle Wieniin. Paluulento on keskiviikkona, jolloin voisin ehtiä kotiin vähän ennen puolta yötä mikäli lento on ajoissa perillä. Yritän ehtiä Wienissäkin juoksemaan pari-kolme kevyttä lenkkiä, tuskin sen enempää. Sen verran pitkiksi nuo työpäivät siellä venyvät, mutta jos aamuisin ehtisi lenkille Tonavan varrelle niin hyvä. Kokonaisuudessaan tuollainen työmatka ei varmaankaan ole ehkä ihanteellisin valmistautuminen 10.000 metrin kilpailuun, mutta tulee varmasti otettua rennommin reilun kahden viikon juoksuputken jälkeen. Se voi palautella jalat sopivaan iskuun, mutta palataan myöhemmin siihen miten kisassa todellisuudessa kävi ja toimivatko jalat.

Kreikan loma ja sen jälkeiset kaksi ratakisaa

Viikon lomamatka Zakinthosin saarelle oli todella onnistunut ja rentouttava. Jätin juoksemisen viikoksi sivuun ja keskityin nauttimaan lämpimästä auringosta (lämpötila päivisin 35 - 40 astetta varjossa), kirkkaissa vesissä uimisesta ja hienoista maisemista.

 

 

 

Tuli myös nautittua erilaisista herkuista, hyvistä ruuista ja juomista.

 

 

 

 

Ihanan viikon jälkeen paluu kotimaahan tuntui aika ankealta, mutta onneksi täälläkin oli edelleen kohtuullisen lämmintä.

Lomareissulta palasimme myöhään tiistai-iltana 6.8. ja kävin sitten jo seuraavana päivänä juoksemassa kevyesti 5 kilometrin lenkin totuttaakseni jalat taas toisenlaiseen menoon. Torstaina oli vuorossa reilun kympin mittainen kevyt lenkki n. 5 minuutin km-vauhdilla ja perjantaina 7,5 kilometriä samalla tapaa juostuna. Nämä lenkit olivat valmistautumista lauantaiseen 3.000 metrin kilpailuun, jotka juostiin Orimattilassa. En tuolta kisalta kovin paljon odottanut, sen verran meni viihteen puolelle tuolla Kreikan suunnalla. Lämpötila oli lauantaina noin 20 asteessa ja palelin kilpailuja katsellessani. En ollut osannut varata riittävästi lämmintä päälle, mutta sain paikat jollain tapaa lämpenemään verryttelyä tehdessäni.

Kilpailu lähti todella vauhdikkaasti liikkeelle... kärjen osalta... ja itsekin pääsin hyvää kyytiin mukaan niin, että ensimmäinen kilometri taittui aikaan 3.30,9. Sitä vauhtia kun olisi jaksanut koko matkan, niin olisi voinut olla todella tyytyväinen. No totuus oli kuitenkin toinen ja vauhti hidastui selvästi. Toiseen kilometriin saavuin ajassa 7.09,1 ja kun loppukaan ei hirvittävästi kovempaa kulkenut, niin maaliin pääsin ajassa 10.44,28. Olihan tuo kesän paras aikani tällä matkalla (4 sekuntia kovempaa kuin kesäkuun alussa juoksemani), mutta ei mitenkään hurraahuutoja nostattava aika. Kärki meni omia menojaan ja voittajan aika oli 9.40,55. Tuollaiseen vauhtiin jos joskus pääsisi niin sitten voisi olla tyytyväinen.

Sunnuntaina juoksin kevyesti reilut 11 kilometriä palautellen ja seuraavana päivänä Hiekkaharjun kentällä, Vantaalla juostava 5.000 metrin kisa jo mielessä. Optimistisesti ajattelin, että nyt mennään sitten alle 18 minuutin kun se ei viimeksi onnistunut. Maanantaina olikin todella hieno juoksukeli, lämpötilan ollessa 19 astetta ja tuulta ei ollut nimeksikään. Verryttelyssä jalat tuntuivat vähän jäykiltä, mutta muuten olo oli luottavainen.

Starttiviivalla olikin hienosti juoksijoita mukana, peräti 17, joista 2 naista (olen kuvassa punapaitaisena numerolla 5). Ajattelin, että nyt voisi löytyä itsellekin sopivaa vetoapua. Startin tapahduttua aika nopeasti porukka venyi pitkäksi jonoksi ja omia ryhmiä alkoi muodostumaan. Itse pääsin sopivasti sellaiseen nelikkoon mukaan, jossa juostiin 18 minuutin loppuaikaan tähtäävää vauhtia. Ensimmäinen kilometri meni helposti 3.35,3 ei juuri oikeaa vauhtia. Juoksu tuntui tässä vaiheessa vielä helpolta ja toinenkin kilometri taittui tavoitevauhtia eli 3.36,0. Vielä puolimatkaankin jaksoin hyvin, mutta sen jälkeen alkoi vauhti jo oudosti tuntumaan ja kolmanteen kilometriin meni jo 3.40,7 (3 km:n väliajan ollessa 10.52,0).

 

Samalla nelikkomme alkoi hajoamaan ja meitä jäi jäljelle kolmikko. Alla olevasta kuvastakin näkee ettei juoksu enää ihan helppoa ole.

 

Yritin kuitenkin edelleenkin roikkua edellä menevässä kaksikossa kiinni ja kohtuullisen hyvin se onnistuikin vielä seuraavan kilometrin verran. Neljänteen kilometriin meni aikaa jo 3.43,7 ja haaveet 18 minuutin alittamisesta sai lopullisesti unohtaa. Se olisi vaatinut tuollaista 3.25 -aikaan juostua viimeistä kilometriä ja tällä kunnolla se ei tulisi mitenkään onnistumaan. Jäin lopussa edellä menevästä kaksikostakin ja sinnittelin maaliin ajassa 18.19,88 eli samoihin aikoihin kuin pari kertaa aiemminkin tämän kesän aikana. Ei vaan kulkenut, mutta hyvä kisa tämä kuitenkin oli. Aloitin tällä kertaa hitaammalla vauhdilla kuin kesän aikaisemmissa juoksuissani, mutta en siitä huolimatta pystynyt lopussa kiristämään tahtia. Viimeinen kilometrini oli kesän huonointa vauhtia, ei toivoakaan kunnon loppukiristä.

 



Tiistaiaamuna herätessäni kurkku oli kipeänä ja jalkoja särki, enteili kenties sitä samaa flunssaa mitä matkaseurueessamme oli muillakin ollut jo osalla Kreikassa ja joillakin paluumme jälkeen. Selittäneekö tuo edellä kerrottujen kisojen tuloksia joltain osin? No pakotin itseni lepäämään kolme päivää ja ottamaan 10 päivän tehokuurin C-vitamiinia. En tiedä auttoiko tuo, mutta en sitten ainakaan sairastunut sen enempää.